Lähdettiin aamulla Kukkasjoelle viemään linnuille ruokaa. Otettiin tietenkin Papu mukaan. Papu innostui juoksemaan metsässä ja aina välillä meni joenrantaan juomaan ja roiskimaan. Laitettiin ruuat ruokinnalle ja oikaistiin kalliota ylös. Papu juoksi innoissaan haistelemassa kiinnostavia tuoksuja, Emännän ja Isännän välillä ja muuten vain pelkkää rinkiä. Sillä oli tosi hauskaa! Tehtiin parin tunnin lenkki umpimetsässä. Koira jaksoi hienosti mukana. Hakkuuaukiolla se löysi, yllätys yllätys, ojan jossa oli mukava räpiköidä. Ja vähän väliä poika pomppasi kivelle tai kannolle odottamaan palkkiota. Minähän olen sellaisen jutun sille opettanut. Kulkeminen oli meille ihmisille aika haastavaa. Risukkoa, ryteikköä, ojia ja liukasta sammalta. Mutta Papu paineli kuin kunnon ”metsäkoira” ainakin. Päästiin polulle, jossa ei ollut paljon lätäköitä ja Papu kuivuikin aika kivasti. Mainitsin siitä sille. Sitten käytiin vielä ruokintapaikalta hakemassa roskat pois. Ja Papu, tuo viisas koira, paineli jokeen! Eikä ollut enää niin kuiva. Sitten autoon ja kotiin. Ajateltiin Papun olevan kutakuinkin väsynyt reissun jälkeen. Mutta eipä ollutkaan, vaan innostui luun syöntiin. Lopulta kuitenkin väsy voitti. Ja sitten kuvia, olkaa hyvät!

Piilossa!!!!

Mielenkiintoisia hajuja!

Papsukka!

Hän on hieno koira!

Niin onkin!

No niinpä!!!!

Tasapainoilua!

Meidän Koira.

Pitääpä kertoa vielä eräs juttu, josta ystäväni Anu minua muistutti=). Ennen festareita kävi Anu meillä harjoittelemassa tanssia kanssani. Tanssimme lastenhuoneessa, johon Papulla ei ole lupa tulla. Se keikkui kynnyksellä ja yritti saada huomion itselleen. Kun ei onnistunut, kävi makaamaan soittimen viereen ja ensin pienensi volyymia ja kun se ei auttanut, LAULOI! Siis ulvoi musiikin mukana. Meidän harjoituksemme vaihtui nauruksi. Papusta saattaisi siis tulla vielä esiintyvä taiteilijakin.

Nyt on festarit pidetty ja on päivitysten vuoro. 17.9. käytiin Isännän ja Papun kanssa koko päivän kestäneellä ajelulla. Ensin mentiin Pulkkilanharjulle ja siellä oli hienot maisemat. Silloilla näkyi lintubongareita. Me kävimme sillan allakin. Papua ei pelottanut omituinen paikka laisinkaan.

      

Kuvailua Pulkkilanharjulla

Pojat sillan alla.

Papu tarkkana.

 

Lopulta päädyimme Kärkisten sillalle. Papua kiinnostivat kovasti kaikki tikut ja roskat , joita sillalta löytyi. Emäntä ja Isäntä arvostivat enemmän upeita maisemia korkealta sillalta=).

25.9. pidettiin Tuusulassa mätsärit. Sinne mekin menimme. Papu kävi elämänsä ensimmäisessä kokovartalopesussa pari päivää aikaisemmin. Hienosti osasi olla kylvyssä. Eipä ollut suurta muutosta märän koiran ja kuivan koiran välillä. Kenillä muutos on huomattavasti suurempi. Mutta se onkin karvanallukka=).

Tuusulan mätsäreissä.

Papu osaa seistä kauniisti.

Molemmat pojat osaavat.

Viellä on kokoeroa koirilla.

 

Papun kaunis pää.

Kukkasen rannalla käytiin taas 2.10.

Upea sivukuva!

Uimassakin piti käydä.

Ja noutaa "keppiä", kun Isäntä innostui heittelemään.

Papun värit sopivat hienosti syksyiseen luontoon.

Jäyhä jököttajä.

Tai hyeena.

Taitavasti korva pystyssä.

Laiturilla ei pelätä.

Papu kävi veneessäkin.

Lintutornillakin on taas käyty. Koirat saivat taas juoksennella pellolla. Nyt oli hiukan märempi maasto kuin kesällä. Mutta se ei tahtia haitannut.

Kukkaispoika=)

Onnelliset poseeraajat.

Vauhtia riittää.

Kohta meillä on märät koirat.

Kukkasjoella käymässä.

Komeat pojat kivellä!

Päivityksestä tuli erittäin sekava, mutta ehkä jatkossa tulee päivitettyä useammin.