Lapset ja Papu

Kerronpa viellä Papun suhtautumisesta lapsiin. Pääosin Papu on aika välinpitämätön lasten touhuihin. Joskus kuitenkin innokkaammat juoksut ja kovat äänet saavat pojan riehaantumaan. Sitten hypitään ja haukutaan. Kiinni Papu ei nappaa koskaan. Ja siitä olen tosi iloinen. Kauhukuvana on koira, joka käy kiinni lapsiin vauhdikkaassa liikkeessä. Hoitolapset pitävät Papusta tosi paljon. Ulkona kulkiessa lasten kepit saavat olla rauhassa. Kunhan ei turhan paljon hosuta.
Mielestäni Papu on luotettava koira lasten kanssa=):
Toivottavasti jatkossakin pärjätään yhtä hienosti lasten kanssa!!!!!!!

Taas hiukan päivitystä

5.12 Matin ja Papun kanssa Hevosniemeen. Oli taas kivaa. Koira kulki nätisti mukana. Välillä mentiin piiloon. Äkkiä Papu huomasi, että joku puuttui. Hieno koira!!! Ja viellä piti Papun käydä järvessä. Ei kyllä uinut mutta kahlaili innolla.

Papu kivellä

Menisköhän viellä uimaan????

Papu!!!!

6.12 Taas kentällä ”reenaamassa” koirien kanssa. Papu seurasi hienosti! Fanni tarkkaili meitä ja antoi kommenttia. Ja minä tarkkailin vastavuoroon Fannia ja Keniä.

Huomasin, että on harjoittelu jäänyt tosi vähiin. Siitä huolimatta Papu osasi vielä hienosti. Minulle vain potkua persuksille ja treenaamaan!

Lopuksi kuvattiin koiria seisomassa näyttelyseisonnassa. Papu ei tykännyt yhtään. Häntä koipien välissä oli tyylinä. Eipä siitä taida tulla näyttelytähteä.      

Hei, me leikitään!!!!!!

Onks pakko jos ei taho? Mää en ainakaa taho!!!!

No, osaan kyllä seistä nätistikkin.

Papun kanssa

3.12 käytiin Kenin kanssa kentällä leikkimässä. Sinne tuli Onni-kultsu. Papu alkoi taas rähjätä, joten lähdettiin kotiin. Millähän tuon koiran saisi sietämään muita koiria? Harmittaa!

Pojat, pojat.

5.12 Matin ja Papun kanssa Hevosniemeen. Oli taas kivaa. Koira kulki nätisti mukana. Välillä mentiin piiloon. Äkkiä Papu huomasi, että joku puuttui. Hieno koira!!! Ja viellä piti Papun käydä järvessä. Ei kyllä uinut mutta kahlaili innolla.

Järvi vielläkin sulana.

Papu kivellä.

.

Taas päivittelyä.

19.11 Lahden mätsärit. Lähdettiin aamulla Lahteen mätsäreihin. Kyseessä siis epäviralliset, leikkimieliset näyttelyt.  Perillä ilmotauduttiin , Papu pentuihin ja Keni  isoihin aikuisiin. Papu kävi tosi kuumana. Yritti hyökkäillä muita koiria päin ja piti aikamoista ärinää. Liikuttiin ja yritettiin totuttautua muihin koiriin. Fanni oli suurena apuna meille. Fanni lupasi esittää myös Papun. Ensin oli Kenin vuoro. Punainen tuli! Ja sitten Papu.  Tuomari tuli tarkastamaan koiraa ja tuo mokoma yritti napsaista! Vielä toisenkin kerran. Olin ihan järkyttynyt kehän laidalla. Juoksu sujui hyvin eikä tuomari enää koskenut. Sininen nauha. Pelkuri kun olin, ei Papu osallistunut sinisten loppukehään. Vähän harmitti. Keni jatkoi viellä, mutta ei sijoittunut. Sitten tultiin kotiin.

Ilmoittautumisjonossa

Tuomari tutkii

Kehässä

Fanni ja pojat

Pojat poseeraa

Illalla oli mukavaa tiedossa. Fanni oli vuokrannut Korkeavireen hallin meille tunniksi. Päästiin agilityradalle!Tehtiin Papun kanssa hyppyjä, putkea, rengasta, pöytää ja puomin kontaktia!!!! Vitsi, että oli kivaa!!!!!!Todella hyvin koirat osasivat tehdä omia juttujaan. Papukin keskittyi todella hyvin. Tätä Lisää!

Puomin kontakti

Papu, putkeen

Tule, tule!

Täältä tullaan.

Papu ja rengas

Papu hypyssä




TOSI KIVAA OLI!!!!

Tapahtumia tältä ja aikaisemmilta päiviltä.

17.11.

Tänään se Papu tempun teki! Meillä on ollut tapana päästää Papu ja Keni leikkimään irrallaan kävelypolun risteyksessä, josta on aika hyvä näköyhteys joka suuntaa.  Jos joku tulee otetaan koirat kiinni. Tänä iltana kuitenkin metsästä tuli joku koiran kanssa. Ja Papu-perkule säntäsi rähisemään koiran luo. Oli niin pimeää, ettei nähnyt mitä oikein tapahtui. Papu ei totellut, kun kutsuin sitä pois. Onneksi Fanni sai napattua Kenin kiinni.  Minun piti mennä koirien luo ja karjaista ihan tosissani, ennen kuin Papu lähti. Otin Papun kiinni ja annoin Isännälle.  Menin katsomaan sitä toista koiraa ja omistajaansa. Nuori poika cokkerin kanssa. Onneksi ei mitään ollut sattunut. Poika sanoi, ettei Papu ollut käynyt kiinni cokkeriin, vain rähissyt. Mutta siinäkin oli jo ihan tarpeeksi! Mitä tästä opin: Pidän entistä paremmin koiraa silmällä. Koskaan ei tiedä miten se reagoi! Varsinkin pimeällä kannattaa olla tarkkana.

Jatkoimme viellä lenkkiä ja loppu sujuikin ihan mukavasti. 

Sitten niitä aikaisempia päiviä=)

30.10

Käytiin Hevosniemessä Isännän ja Papun kanssa. Kivaa oli taas syksyisessä rantametsässä.

Ei ole vesi viellä kylmää.

Pampeloinen kivellä=). Metsän ja Papun värit sopivat mielestäni hienosti toisiinsa.









 5.11

 Kaarinaan viemään Fanni  kaverinsa luona käymään. Kentsu  Fannin mukaan ja Papu meidän kanssa luontopolulle. Rauvolanlahti.  Polun alkupuolella oli vanhoja tammia. Papu pääsi käymään tammen sisäpuolellakin!.  Tosi suuria ja mahtavia puita. Polku jatkui rannassa, jossa oli lintutorni. Sinne palataan ehdottomasti ensi keväänä!  Tornilta ”pitkospuita” pitkin eteenpäin. Isännällä koira, emännällä kamera. Ainoa lintu joka saatiin kuvatuksi oli FASAANI, merenlahden ruovikossa! Papu kulki mukavasti pitkospuilla. Tosin enhän MINÄ sitä taluttanut. Mutta Isäntä osaa!!!!

Käytiin vielä Kuusiston linnan lähellä olevalla tornilla. Papu kävi siellä ylhäälläkin.

Tammen kolossa koira!

  Mitähän täältä löytyy? Isäntä ja Papu puussa=).

 Isäntä ja Papu polulla.

 Isäntä ja Papu pitkospuilla.

 Isäntä ja Papu lintulavalla.

 Papun puumerkki, eli "sormenjäljet".

12.11.

.Käytiin viemässä ruokaa Kukkasjoelle. Papu oli tietenkin mukana.

Papulainen Kukkasjoella.




16.11.
Minulla oli taas vapaapäivä. Mentiin Papun kanssa Kukkasen rantaan. Rämmittiin umpimetsässä rantaa pitkin. Papu nautti täysillä rymytessään rapaisessa ryteikössä. Minun piti varoa etteivät saappaanvarret ryypänneet rapakoissa. Oli oikeasti tosi kivaa!!!! Ei ollut kameraa mukana, eikä kiikariakaan. Pystyin siis keskittymään koiraan. Ja meillä oli hauskaa. Tultiin tietä pitkin kotiin. Reissu kesti suunnilleen kaksi ja puoli tuntia. Viime tempukseen Papu pyörähteli mullassa tietyömaalla. Mietin, että mahtaa koira olla likainen ja väsynyt kunhan päästään kotiin. Ja likainen se kyllä oli. Mutta viellä olisi riittänyt virtaa uuteen reissuun. Minä kuitenkin kaipasin jo lepoa ja nukahtihan Papu paikalleen kun ei muuta tehty. Aikamoinen energiapakkaus tämä koira.

Lähdettiin aamulla Kukkasjoelle viemään linnuille ruokaa. Otettiin tietenkin Papu mukaan. Papu innostui juoksemaan metsässä ja aina välillä meni joenrantaan juomaan ja roiskimaan. Laitettiin ruuat ruokinnalle ja oikaistiin kalliota ylös. Papu juoksi innoissaan haistelemassa kiinnostavia tuoksuja, Emännän ja Isännän välillä ja muuten vain pelkkää rinkiä. Sillä oli tosi hauskaa! Tehtiin parin tunnin lenkki umpimetsässä. Koira jaksoi hienosti mukana. Hakkuuaukiolla se löysi, yllätys yllätys, ojan jossa oli mukava räpiköidä. Ja vähän väliä poika pomppasi kivelle tai kannolle odottamaan palkkiota. Minähän olen sellaisen jutun sille opettanut. Kulkeminen oli meille ihmisille aika haastavaa. Risukkoa, ryteikköä, ojia ja liukasta sammalta. Mutta Papu paineli kuin kunnon ”metsäkoira” ainakin. Päästiin polulle, jossa ei ollut paljon lätäköitä ja Papu kuivuikin aika kivasti. Mainitsin siitä sille. Sitten käytiin vielä ruokintapaikalta hakemassa roskat pois. Ja Papu, tuo viisas koira, paineli jokeen! Eikä ollut enää niin kuiva. Sitten autoon ja kotiin. Ajateltiin Papun olevan kutakuinkin väsynyt reissun jälkeen. Mutta eipä ollutkaan, vaan innostui luun syöntiin. Lopulta kuitenkin väsy voitti. Ja sitten kuvia, olkaa hyvät!

Piilossa!!!!

Mielenkiintoisia hajuja!

Papsukka!

Hän on hieno koira!

Niin onkin!

No niinpä!!!!

Tasapainoilua!

Meidän Koira.

Pitääpä kertoa vielä eräs juttu, josta ystäväni Anu minua muistutti=). Ennen festareita kävi Anu meillä harjoittelemassa tanssia kanssani. Tanssimme lastenhuoneessa, johon Papulla ei ole lupa tulla. Se keikkui kynnyksellä ja yritti saada huomion itselleen. Kun ei onnistunut, kävi makaamaan soittimen viereen ja ensin pienensi volyymia ja kun se ei auttanut, LAULOI! Siis ulvoi musiikin mukana. Meidän harjoituksemme vaihtui nauruksi. Papusta saattaisi siis tulla vielä esiintyvä taiteilijakin.

Nyt on festarit pidetty ja on päivitysten vuoro. 17.9. käytiin Isännän ja Papun kanssa koko päivän kestäneellä ajelulla. Ensin mentiin Pulkkilanharjulle ja siellä oli hienot maisemat. Silloilla näkyi lintubongareita. Me kävimme sillan allakin. Papua ei pelottanut omituinen paikka laisinkaan.

      

Kuvailua Pulkkilanharjulla

Pojat sillan alla.

Papu tarkkana.

 

Lopulta päädyimme Kärkisten sillalle. Papua kiinnostivat kovasti kaikki tikut ja roskat , joita sillalta löytyi. Emäntä ja Isäntä arvostivat enemmän upeita maisemia korkealta sillalta=).

25.9. pidettiin Tuusulassa mätsärit. Sinne mekin menimme. Papu kävi elämänsä ensimmäisessä kokovartalopesussa pari päivää aikaisemmin. Hienosti osasi olla kylvyssä. Eipä ollut suurta muutosta märän koiran ja kuivan koiran välillä. Kenillä muutos on huomattavasti suurempi. Mutta se onkin karvanallukka=).

Tuusulan mätsäreissä.

Papu osaa seistä kauniisti.

Molemmat pojat osaavat.

Viellä on kokoeroa koirilla.

 

Papun kaunis pää.

Kukkasen rannalla käytiin taas 2.10.

Upea sivukuva!

Uimassakin piti käydä.

Ja noutaa "keppiä", kun Isäntä innostui heittelemään.

Papun värit sopivat hienosti syksyiseen luontoon.

Jäyhä jököttajä.

Tai hyeena.

Taitavasti korva pystyssä.

Laiturilla ei pelätä.

Papu kävi veneessäkin.

Lintutornillakin on taas käyty. Koirat saivat taas juoksennella pellolla. Nyt oli hiukan märempi maasto kuin kesällä. Mutta se ei tahtia haitannut.

Kukkaispoika=)

Onnelliset poseeraajat.

Vauhtia riittää.

Kohta meillä on märät koirat.

Kukkasjoella käymässä.

Komeat pojat kivellä!

Päivityksestä tuli erittäin sekava, mutta ehkä jatkossa tulee päivitettyä useammin.